Just joo. Lähtiessäni töistä kotiin työkaverini avautui.
Häntä oli itkettänyt ja hän oli nähnyt painajaisia töistä.
Kun kysyin miksi, salaperäinen hiljaisuus laskeutui
konttoriin. Näin aina. Kerroin, etten voi tietää, jos
hän ei kerro ja jostain rivien välistä taas jouduin
arvailemaan, että puolieni pitäminen oli saanut
hänet tunteiden valtaan.

Vedätyksen yritys alkoi taas. Tämän keskustelun
jälkeen oloni oli turhautunut ja kiukkuinen.
Työkaverini yritti kaikin keinoin syyllistää ja manipuloida taas
minua ja minulle tuli olo, etten halua enää keskustella
hänen kanssaan. Olen ollut aivan liian ymmärtäväinen
hänen suhteensa. Seuraavan kerran voimme mennä
yhdessä keskustelemaan toimitusjohtajan kanssa.

Olisihan minun pitänyt muistaa, että pitää välttää
kahdenkeskisiä keskusteluja ja sovitteluja narsistien
kanssa. No en ole aiemmin hoksannut, mutta nyt
oivalsin homman nimen. Annan hänen muhia omassa
liemessään ja teen omat työni ja seurustelen niiden
työkaverien kanssa, joiden seurassa tunnen oloni
hyväksi ja joihin luotan.

Vitsit, että olen iloinen tästä blokista. Olen tässä pari viikkoa ollut töissä.
Viime viikko oli mieletön kun yritin hoitaa liian monta hommaa.

Työkaverini piti minua jännityksessä oman talvilomansa suhteen.
Alustavasti hän ilmoitti että EHKÄ hän on lomalla viikon 11.
Kyselin useaan otteeseen, pitääkö hän loman tuolloin. Viimeksi
viikon 10 keskiviikkona tai torstaina ja en saanut varmaa vastausta.
Milloin hän ei tiennyt ja milloin ei oltu kysytty toimitusjohtajalta.


Perjantaina hän ilmoitti, että kyllä hän aikoo olla lomalla tuon viikon.
Jep, hommaa siihen sitten sijainen tällä aikataululla.
Tämä ei ollut ensimmänen kerta kun näin tapahtuui.
Tätä vaan on alkanut toistua aina lomien aikaan.
Tietoa pihdataan ja pantataan ja sen kautta tehdään kiusaa.

Tulee sellainen olo, ettei hän haluakaan sijaista.
Vaikka hän sen kieltääkin, niin minusta tuntuu, että hänellä on
koko ajan pelko oman työpaikkansa suhteen ja siksi
hän kikkailee kaikin keinoin. Tosi kivaa minulle.

Miksi ongelma kaatuu minun niskaani on se että kun hän
on poissa joudun huolehtimaan hänen työstään, jos sijaista
ei ole. Hänen työnsä ovat sellaisia, että niitä ei voi jättää
tekemättä. Sijaista ei ole, ellen sitä kysy toimitusjohtajalta.
Toisaalta ongelma on toimitusjohtajan, koska hän on meidän
esimiehemme, mutta hän on antanut meille aika vapaat
kädet lomiemme suhteen, jolloin meillä on mielestäni
myös vastuuta töiden sujumisesta.

Murehdin (liian vastuullinen eli tyhmä minä)
sijaisen puutetta viikonlopun vatsa kipeänä stressistä.
Samalla kun työkaverini vietti ansaittua lomaa rentoutuen.

Onneksi toimitusjohtaja oli onnistunut pienellä varoitusajalla
hankkimaan sijaisen ja maanantaina tuli tuttu ihminen auttamaan.
Opetin ja hän oppi nopeasti. Kesken viikon sijainen vaihtui
ja taas opetin. Omat työt tietenkin kasautuivat.

Kävin keskustelemassa esimieheni kanssa sijaisen
tärkeydestä ja siitä, että lomista pitää ilmoittaa ajoissa.
Olin loppuviikosta niin uupunut, että painuin suoraan nukkumaan
työviikon jälkeeen. Kaksi väsyttävää viikonloppua takana.

Olen puun ja kuoren välissä.

Kun työkaverini tuli töihin kerroin hänelle, miten
tärkeää hänen työnsä on ja kuinka tärkeää on että
hän ilmoittaa ajoissa lomistaan, että saamme hänelle
sijaisen. Kerroin myös kuinka hankalaan tilanteeseen
hän oli minut asettanut. En jaksa uskoa, että se oli
vahinko, vaan pikemminkin harkittu teko.

Iltapäivällä keskustelimme vielä enemmän asiasta
ja hän halasi minua. Jäin miettimään, että tälläkö kaikki
on kuitattu.

Aamupäivän hän mutristeli minulle. Silmien pilkkeestä
ja suun asennosta näki, että asiat eivät ole ihan kohdallaan.
Päivällä hän vihjaili, että hän keskusteli työkaverini kanssa
pitkään.

Hän yrittää koukuttaa minua vihjailuillaan ja
sosiaalisen paineen avulla eli sillä että hän on suosittu
ja hänellä on tukijoukkoja.

Hän itse yrittää miellyttää kaikkia ja esiintyä
marttyyrina, jota kaikki kohtelevat kaltoin. Vaivihkaa hän
yrittää saada muut tekemään asioita puolestaan, ettei hänen tarvitsisi
liata käsiään. Näin hankittua asemaa hän käyttää hyväkseen tarpeen tullen.

Toisaalta hän joutuu luopumaan vasten tahtoaan
omasta itsestään, haluistaan, eduistaan, tahdostaan
ja koska ei voi suoraan pitää puoliaan, kun
pitää miellyttää muita ja siinä ehkä se ongelma onkin.
Kenenkään tahtoon taipuminen ei ole miellyttävää ja
on taas miellyttävää kun toinen taipuu tahtoosi.

Kun ei pysty pitämään puoliaan, pitää miellyttää ja
ajaa asioitaan manipuloimalla muita ja
elämällä muiden armosta, saatikka
että ottaisi vastuun elämästään omiin käsiinsä ja
luottaisi itseensä.

Okei, jos hän mustamaalaa minua sillä että huolehdin
omasta jaksamisestani, niin sitten hän tekee niin.
Minulla ei ole vaihtoehtoja, koska en ole hyvä
käyttämään muita pelinappuloinani enkä haluakaan
niin tehdä.

Oikeasti, miksi asioista ei voi puhua niiden oikeilla
nimillä, vaan joudutaan ihmeellisiin peleihin kun ei
suoraan voi sanoa mikä mättää.
Vain nainen osaa tämän pelin.

Itse päätän, ettei hän enää minua kiusaa.

Mietin eilen energiavampyyreja ja ehkä ne eivät nyt todellisia
vampyyreja olekaan, niin kiinnostaa kuitenkin miten säilyttää
hankalien ihmisten kanssa oma energiansa.

Tietoisuus. No nyt on hyvä kun on tietoinen
että tällaisia energiaimureita on olemassa.
Hassua vaikka tämän on tiennyt, jotenkin
ei anna itselleen lupaa uskoa.

Itseluottamus. Pitäisi luottaa itseensä sekä intuitioon
ja muistaa ne aiemmat kohtaamiset ihmisten kanssa.
Opetettu kohteliaisuus ja toisten ihmisten
huomioonottaminen vaikeuttavat itsensä suojelua.
Pitää kuitenkin kuunnella omia tuntemuksiaan
rehellisesti ja asettaa rajat.

Vampit ovat taitavia naamioitumaan, mutta kaikki
näennäisesti mukavat ihmiset eivät ole mukavia.
Kuten ulkoisesti hellyyttävä ja avuton työkaverini,
joka saa siitä nautinnon kun pystyy huolestuttamaan
tai provosoimaan minut. Hän pyrkii myös herättämään
sääliä ja myötätuntoa työkavereissaan ja sitä kautta
ajamaan omia etujaan työpaikkansa säilyttämiseksi.

Aina kun hän on pois olen iloisella mielellä
ja energinen. Hyvä olotila on myös silloin kun
olen omassa työhuoneessani enkä ole hänen
kanssaan kovinkaan paljoa tekemisissä.
Onkohan hän energiavampyyri?

Kun miettii kuinka paljon energiavampyyrin
kanssa on heittänyt hukkaan aikaa, auttanut
häntä ilman vastavuoroisuutta,
saaden itselleen vain pahan olon
löytää itselleen varmaan motiivin toimia
ensi kerralla toisin.

Hyvä tapa on poistua tilanteesta
takavasemmalle tai jättää hänen asiansa omaan
arvoonsa eli olla kuuntelematta.
Jos käy niin ikävästi, että jää miettimään
sanomisia on viisasta mahdollisimma pian
nollata ajatukset keinolla millä hyvänsä.

Kohteliaana ihmisenä tämä on minulle vaikeaa,
mutta toisaalta kun ajattelen miten toinen häikäilemättä
käyttää tilannetta hyväkseen, pieni valkoinen valhe
ei varmasti tee pahaa. En ole moisille henkilöille
mitään velkaa.

Miellyttäminen tulee kalliiksi kun uhraa itseään
energiavampyyrin ehdoilla. Kuinka usein
korostetaankaan sanan "EI" tärkeyttä.

Syvään hengittäminen ja hetken
aistiminen rentouttaa.

Katsekontaktin välttäminen vaikeuttaa
yhteydenpitoa henkilöiden välillä.

Ei ole viisasta kertoa kaikkia asioita muille.
Kun pitää yllä salaperäisyyden verhoa
toisen on vaikeampi johdatella sinua.

Myönteinen ihminen vetää puoleensa myönteisiä
ihmisiä ja pelokas, huolestunut ja masentunut
samantaisia. Valittaminen ja uhriksi
heittäytyminen vetää puoleensa energiavampyyreja.

Jess, eli positiivinen energia rulettaa. Kannattaa
etsiä niitä hyviä asioita elämästä
ja sillä suojautuu jo näiltä kammotuksilta.

Aurinkoista, lämmintä ja energistä kevättä
odotellen :)

Innoistuin tässä muokkaamaan blogini
ulkoasua. Otsikon leveydeksi määrittelin
800 pikseliä. Resoluutioksi kelpaa 28 px/cm.

Kävin ottamasa kuvan minulle tärkeästä
paikasta ja rakentelen nyt pohjaa sen pohjalta.
Lisäsin mukaan toiveen keväästä.

Ilmaisen säilytyspaikan digikuville löysin
photobucketista. Kuva-albumini löytyy
nettisivulta http://s168.photobucket.com/
albums/u189/tiikyla/
Jahka innostun, sieltä saattaa löytyä
lisääkin kuvia. Bannerini kuva on pelto.jpg

Tilaa kuville löytyy myös tinypic-sivustolta.
Tähänkin saattaa näämmä jäädä koukkuun.
On niin hienoa kun näkee heti kättensä jäljen,
vaikka tähän sivuun nyt on vielä paljon viilattavaa,
mutta jostain on alotettava.

Olen viime kuukausina miettinyt paljon energiaan liittyviä asioita.
Ikää kun tulee lisää, väsymys tuntuu painavan hanakammin päälle.

Väsymys askarruttaa, koska se tuo mukanaan paljon turhaa
painolastia elämään ja haluaisin välttyä väsymästä.

Tänä talvena pitkään ollut musta maa ja valon puute väsyttivät
tietysti tavallista enemmän. Kun hiukankin katselee luontoa,
kukilla on talvella lepokausi ja viisaina eläiminä
karhutkin nukkuu talvet.
 
Me ihmiset aherretaan lähes vuoden ympäri ja kesällä
kun on valoa ja lämpöä, meillä on yleensä loma eli lepokausi.
Onhan se luonnonvastaista. Nyt onneksi jo ihana aurinko paistaa
ja pikkuisen lämmittääkin.

Joulukuussa kävin shiatsuhoidossa ja hoitaja puhui myös
elämänenergiasta. Silloin hän kehotti pitämään jalat lämpimänä
ja samoin alaselän. Elämänenergia oli hänen mukaansa jotain mitä
saa tietyn määrän elämäntaipaleelleen mukaan ja siitä pitää huolehtia
pitämällä kyseiset paikat siis lämpimänä. Napamuoti ei oikein tue tätä.
Mummon villasukat siis käyttöön ja alaselkä peittoon, mikäli
uskoo tähän shiatsuhoitajan ohjeeseen. Veri ainakin kiertää paremmin
kun pitää itsensä lämpimänä.

Kuinka usein väsyttävät, turhat ajatukset ovat valuneet suihkussa
lämpimän veden myötä viemäriin, minne ne kuuluvatkin tai haihtuneet
saunassa löylyn kera vesihöyrynä olemattomiin. Saman vapautumisen
ja keveyden tunteen olen kokenut metsässä ja lenkkipolulla.
Joka tapauksessa oma hyvä olo on tärkeää ja itseä pitäisi ehtiä
kuuntelemaan enemmän.

Luin mielenkiintoisen artikkelin energiasyöpöistä enkä tarkoita vanhoja
virtaavieviä jääkaappeja. Näitä energiasyöppöjä henkilöitä
kutsutaan myös energiaryöväreiksi tai jopa energiavampyyreiksi.

Energiavampyyrikäsitteeseen tutustuin alunalkaen työkaverin
välityksellä. Meillä töissä kiersi lehti, jossa oli tarinaa energiavampyyriseista
ja kuvaus osui kuin nakutettuna yhteen työyhteisömme jäseneen. Vähän
naureskellen hän näytti minulle tekstiä, mutta naurun takana oli melko
totinen ilme. Otin kopion artikkelista ja luin sen itsekin.

Ostin tänään Voi hyvin -lehden numero 1/07 lomalukemisiksi ja siellä
taas tuli esiin energia artikkelissa "Näin suojaat energiaasi ja taas
puhuttiin energiavampyyreista.

Uteliaana ihmisenä tietenkin pitää asiaa tutkia ja miettiä onko
läheisyydessäni näitä vampyyrejä ja miten itse toimin muiden
ihmisten suhteen.
 
Yleisesti suhtaudun kaikkeen kirjoitettuun tietoon,
oli se nettisivuilla tai painettuna paperilla, avoimesti
ja ajatuksella. Yllättävän vähän on kirjoitettu tästä,
vaikka asia tuntuu olevan vanha.

Energiavampyyrit nähdään oikeasti ihmisinä jotka
imevät toisista energian. Elokuvissa yleensä verta.
Tuo energiajuttu menee niin, että kun olet hetken
energiasyöpön kanssa, olet ihan väsynyt, vaikka
olisit hetki sitten ollut iloinen, virkeä ja hyvin levännyt.
Tällaisiin ihmisiin tuntuu törmäävän aina silloin tällöin.

Energiasyöppöjen päämääränä on
hakea keinolla millä hyvänsä huomiota ja
ja viedä toisten aikaa.

Soittelevatko vampyyrit turhia sisäisiä puheluja,
tunkeutuvat työhuoneeseen tai työpöydän ääreen
vaikka tietäisivät kuinka kiire sinulla on? Kenties he
huutelevat huoneestaan, syyllistävät, valittavat,
ovat dramaattisia ja tekevät kaikista omista asioistaan
jotain epätavallista tai puhuvat vain omista asiostaan,
mutta ovat huonoja kuuntelemaan muita eivätkä
huomaa muita tai muiden tarpeita eli kerjäävät huomiota.

Nämä hyväkkäät tuntuvat olevan sairaalloisen
kiinnostuneita itsestään. Vastuun kantaminen
omista teoista on vaikeaa.

Energiaimuri voi olla hyvin dominoiva ja pyrkiä
kontrolloimaan ympärillä olevia ihmisiä ja tilanteita
esimerkiksi ohjailemalla keskusteluja aina tiettyihin
suuntiin. Keinoina vaikka ivalliset, väheksyvät
huomautukset tai leikin lasku tärkeillä asioilla.
Tämä voi ilmentyä fanaattisuutena ja kyvyttömyytenä
kuunnella omista näkemyksistään eroavia mielipiteitä.
Poskien punehtuminen ja vaikka hermostunut
aataminomenan nyppiminen ja ärsyyntyminen
tai sanelupolitiikka voivat varmaan olla merkkejä
tästä.

Usein vampyyrit ovat henkisesti epävakaita. Joskus
psyykkinen vampyyri voi vaikuttaa ulospäin hyvin
vahvalta ja pyrkii tuomaan omaa paremmuuttaan
jatkuvasti esille eli tällöin hän saattaa pärjätä
useilla elämän osa-alueilla erinomaisesti ja pätee
muille ylenpalttisesti. Energiasyöpön toimintatapa
saattaa olla erittäin ahne ja itsekäs.

Empaattisuus ja vastavuoroisuus näyttää
puuttuvan näistä ihmissuhteista tyystin.
Toinen osapuoli ottaa ja toinen antaa
koko ajan. Tulee mieleen jo narsistitkin.

Energiavampyyri käyttää hyväkseen toisen
henkilön heikkouksia kuten sääliä, syyllisyyden
ja velvollisuudentunteita, miellyttämishalua ja
yrittää toisten ihmisten avulla ylläpitää
omaa hyvinvointiaan.

Energiavampyyri on taitava naamioitumaan ja
hyväksikäyttö voi jatkua pitkään ilman että uhri
huomaa mitään muuta kuin väsähtäneen olon joka
kerran kun on tekemisissä henkilön kanssa.
Varmaan tuollaisen kokemuksen haluaa mielellään
unohtaa  alitajuisesti jo itsesuojelumielessäkin.

Voiko energiavampyyrius tarttua eli jos omat
energiat on imetty, niin alkaako sitten itse
hakemaan muista energiaa vajeen täyttämiseksi?
Voiko terve ihminen sairastua sairaassa ympäristössä?
Ehkä terve ihminen hakee enemminkin energiaa jostain
muualta kuten valosta, lämmöstä, vedestä, metsästä,
harrastuksista tai hiljaisuudesta, eikä käytä muita
hyväkseen.

Jotenkin pelottavaa, mutta löydän tuttuja rasittavia
piirteitä ihan liiankin läheltä, niinkuin varmaan monet
muutkin ihmiset.