Talviloma päällänsä ja talvelta tuntuu. Aamulla mittarissa
oli yli kaksikymmentä pakkasastetta. Tätäkin on odotettu
mustana ja pimeänä talviaikana. Aurinko paistaa ja lammen
pinta on jäässä, niin että päällä kestää kävellä.

Lomalla on ihanaa kun elämä ei juuri ole sidottu aikaan,
vaan saa olla ja ihmetellä. Välillä syödään, ulkoillaan, saunotaan
ja nukutaan. Hyvän elämän perusjutut on tosi yksinkertaisia.
Arjessa, kiireen keskellä ja väsymyksessä ne vaan nopeasti
unohtuvat ja elämästä tulee helposti ankeaa.

Toisaalta taas helppokin elämä taas tekee elämästä huonoa.
Pienetkin vastoinkäymiset alkavat harmittaa, niin että
unohtaa sen mikä kaikki onkin hyvin.

Valittaminen on niin helppoa.

Elämän hyvien asioiden etsiminen on työläämpää, eikä sitä
väsyneenä juuri jaksa eikä muistakaan. Hyvien asioiden etsiminen
tekee elämästä vaan paljon antoisampaa ja antaa energiaa.

Jotenkin paradoksaalista, että jonkun asian tekeminen antaa energiaa,
eikä vie sitä, niin kuin äkkiä ajattelisi.

Itse asiassa onko niin, että asiat, joiden eteen joutuu
näkemään vaivaa, tuntuvat lopunviimeksi arvokkaammilta?